Alkoholin morsian

nyt varpaillaan!

Nyt pitää tarkkaan miettiä missä järjestyksessä teen asioita -sillä alkoholia on nautittu sen verran reilusti, että on ”räjähdysvaara”. Tämä tarkoittaa sitä, että oli syy mikä tahansa, niin kohta saan kuulla kunniani.

Nämä on taas niitä päiviä, jolloin hyvää syytä etsitään -jotta minulle voidaan valittaa. Ja jos todellista syytä ei löydy, niin se keksitään. Jos ei keksi mitään uutta, niin sitten takerrutaan johonkin ikivanhoihin seikkoihin. Jotka on aikanaan jo selvitetty. Mutta se on tätä minun arkea. Minun varpaillaan oloa. Olen ainakin oppinut priorisoimaan asioita melkoisen hyvin!

Nyt olisi aikaa tehdä vähän kotitöitä, mutta halusin kirjoittaa vähän tämän päivän elämääni. Koska se aika, mitä saan olla koneella on hyvin minimaalinen. Ei kahden lapsen äidillä ole aikaa roikkua tietokoneella kuin pieni hetki. Ei ainakaan minulla.  Mutta nyt kotitöiden pariin, jotta saisin tämän päivän edes joten mentyä iltaan ilman suurempaa dramatiikkaa -tai valituksia.

Jos ei mitään pahaa, niin ei voi hyvääkään tulla. Sanotaan.

Alkoholin morisian

Elämässäni on paljon hyvää, kaunista ja ihanaa. Niitä asioita, miksi jaksaa aina uudelleen ja uudellen seuraavaan päivään. Yksi ”musta lammas” joukossa, alkoholi. Olen alkoholin morsian. Tai ehkä paremminkin alkoholistin morsian.

Näin blogia aloitetellessani on hyvä avartaa kuka olen. Nainen, jolle ikää on mittariin tullut 31 vuotta. Lapsia löytyy taloudesta kaksi, tyttö ja poika. Puoliso, eli alkoholistinen rakas mieheni. Rakastan perhettäni, joka on minulle kaikki kaikessa. Alkoholismista huolimatta.

Perheeessämme alkoholi on määrännyt aina lähes kaiken mitä tapahtuu. Se näyttelee pääosaa niin arkea, juhlaa, lomaa, työaikaa, kaikkea. On ollut vaikea ymmärtää, miksi joku ei voi olla ilman sitä alkoholia edes vuorokautta(saati muutamaa tuntia). Miksi? Ja sitten ollaan päissään töissä ja näytetään, että kaikki on hyvin. Välillä tuntuu pahalta, kun toinen menee töihin humalasa. Itse kaiken vieressä eläneenä pidän tiedon puolisoni alkoholin käytöstä ja sen laajuudesta omana tietonani. Peittelen. Häpeän. Yritän parhaani mukaan vaalia niitä tahrattomia perheemme kulisseja, vaikka samalla kamppailen itseni ja oman jaksamisen kanssa. Aikalailla välillä mennään hyvin ääri rajoilla oman jaksamisen kanssa. Elän rakkaan alkoholisti puolisoni varjossa, unohtaen itseni ja omat tarpeeni. Välillä olen niin väsynyt tästä kaikesta, että puran pahan olon lapsiin. Tiuskin lapsille, ja hetken päästä pyydän heiltä anteeksi omaa käytöstä. Se on väärin, tiedän. Vanhempi lapsista ymmärtää ja tietää miksi äidillä on välillä paha olla. Ja miksi äiti tiuskii. Se ei ole kuitenkaan oikein, tiedän. Mutta kukaan ei tiedä tätä ongelman laajuutta, missään vaiheessa ei ole tullut juopottelu julki; äitiysneuvola, neuvola, koulu, työterveys. Tai kukaan ei uskalla puuttua. Vai eikö haluta? Eikä ammatti ihmisillä pitäisi olla kykyä nähdä ja puttua asioihin? Vai onko kulisimme liian vahva?

En pyydä vieraita meille, koska tiedän sen alkoholin kulutuksen määrän -joka tavallisenakin arki päivänä/iltana kumotaan. Häpeän tuota alkoholin kulutuksen määrää ja sitä tapaa miten sitä juodaan. Haluaisin pyytää ystäviä ja kavereita kylään, lapsia leikkimään lastemme kanssa -mutta mietin: Millainen päivä tänään on, voisinko…

Alkoholi on viisaiden juoma. Sitä se todellakin on. Meidän taloudessa näin ei voi sanoa. Aamulla ensimmäisenä korviini kantautuu, vielä sängyssä lepäillessäni,  korkin avauksen ääni, tai se sihahdus, jolloin aukeaa tölkki. Ja oli päivä mikä tahansa, samaan tahtiin jatkuu sihahdus ja korkin avauksen äänet pitkin päivää aina nukkumaan menoon saakka. Päivällä saattaa olla muutamia hetkiä, jolloin on hiljaista ja rauhallista -mutta sekin vain hetken, kunnes puolisoni herää ”päiväuniltaan”. Elämäni on jatkuvaa varpaillaan oloa, lapsetkin ovat oppineet vuosien saatossa milloin kannattaa olla hiljaa ja milloin voi mitäkin tehdä.

Harva tietää alkoholin määrää, mitä taloudessamme menee päivittäin, viikottain tai edes kuukausittain. Alkoholit ostetaan eri kaupoista, koska samasta paikasta ei kehdata hakea jatkuvasti tai joka päivä. Kaupan henkilökunta tietää -ainakin omassa sydämessään. Jos yhtään miettivät kaupoissa asiakkkaitaan, että ”taas maanantaina piti hakea iso laatikko kaljaa”.

Tämä blogi on päiväkirjaa elämästäni alkoholin morisiammena, jota pyrin kirjoittamaan useamman kerran viikossa. Ajatukset ovat tervetulleita. Aihe on itsellekin vaikea, mutta haluan alkaa purkamaan omaa pahaa oloa kirjoittamiseen sen sijaan, että tiuskisin rakkaille lapsilleni. Lapset ovat tärkeintä elämässäni, he ovat se mitä meistä aikanaan jää.

Haluan näyttää kaikille, että meidän perheemme kulissit ovat vahvat. Vahvat, kuin kallio tai betoni… Mitä tapahtuisi, jos/kun kulissit kaatuisivat?